Ylösnousemuksen todistajat

Poikkeusaikoinakin pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Tänäkään vuonna sitä ei päästy ihan perinteiseen malliin viettämään, vaan hyvin pienillä kokoontumisilla ja verkon yli välitetyillä sisällöillä pääsiäistä vietettiin. Sen ydinsanoma kuitenkin kaiken epävarman ja turhauttavankin keskellä säilyy samana: Kristus on ylösnoussut!

Ei ollut tuohon aikaan sanomalehtiä, jonka etusivuille tapaus olisi päätynyt. Ei ollut moninaisia sosiaalisen median alustoja, joiden avulla olisi levinneet sekä uutiset tapahtumasta että sen silkaksi salaliittoteoriaksi ja valeuutiseksi julistaneet viestit. Mutta jo tuolloin ihminen oli sosiaalinen toimija, joka tykkäsi kertoa tarinoita, uutisia ja juoruja. Näin myös alkoivat tarinat jostakin ihmeellisestä levitä. Voisiko se pitää paikkansa? Puhuvatkohan ihan omiaan? Tuntuu kyllä ihmeelliseltä. Vähän pelottavaltakin.

Jo alusta lähtien ylösnousemuksesta kertoivat nimenomaan todistajat. Ensimmäisenä haudalle saapuneiden henkilöllisyys vähän vaihtelee, lähinnä sen myötä kenen mukaan nimettyä evankeliumia tapahtumasta lukee. Kiistattomana voidaan kuitenkin pitää sitä, että tämä viesti sai aikaan liikettä ja ääntä. Hieman arkailevasta opetuslapsijoukosta tulikin rohkeita ylösnousemuksen viestin viejiä, todistajia. Kertoo perimätieto, että joutuivat monesti maksamaan kovankin hinnan tästä julistusinnostaan.

Heidän viestinsä kuitenkin on kantanut näihin päiviin asti. Heistä ikään kuin lähti sellainen viestikapula liikkeelle ja se on meille asti kulkenut. Sitä ovat ojentaneet eteenpäin sen iltarukouksen opettanut mummo, seurakunnan kerhoon kuljettanut vanhempi, riparin oma isonen, hautajaisissa koskettavan soiton soittanut kanttori ja lukemattomat muut. Se viesti on ytimeltään pysynyt samana, se on viesti siitä, että jossakin meidän käsityskykymme ja ymmärryksemme toisella puolella on hyväntahtoinen Jumala. Jumala, joka antoi ainoan Poikansa meidän puolestamme. Tätä viestiä meitäkin on kutsuttu viemään.

Janne Turunen
seurakuntapastori
Kouvolan seurakunta